Kun ei tiedä mitä odottaa

 

Pihallamme kävi vieras. Harmaanvalkoinen, iso kissa, jolla oli surulliset silmät. En ole koskaan nähnyt kissalla niin kauniita silmiä! Kissa maukui kovaan ääneen. Se oli ilmeisesti haistanut, että kulmille on tullut uusi kissa-asukas, ja tuli tervehtimään tulokasta. Ansa ei ollut niin innokas asiasta. Se sähisi ja murisi, ja väänsi hermostuksissaan pelkokakan. Nauroin itseni kipeäksi seuratessani tapahtumaa. Otimme Ansan sisälle ja toinen kissa meni matkoihinsa.

Illalla kirjoitin ylös seuraavan lauseen: kun ei tiedä mitä odottaa. Se on uuteen astumisen kauheus ja ihanuus. Etsin uutta, kun elämässä on liikaa rutiinia, eli elämä on liian ennalta-arvattavaa. Kun ei tiedä mitä odottaa, elää enemmän hetkessä. Kun ei tiedä mitä huominen tuo, alkaa myös helposti keksiä mitä se voisi tuoda. On helpompi odottaa jotain, edes jotain omassa päässä keksittyä, kuin elää täydessä epävarmuudessa. Alkaa odottaa pahinta, niin että pelko saa otteen. Tai odottaa jotain aivan mahtavaa, ja samalla kieltää itseltään epäonnistumisen mahdollisuuden. Voisinko vain myöntää: minä en tiedä mitä tulee tapahtumaan, enkä minä tiedä, miten tulen reagoimaan siihen mitä tapahtuu. Mutta se, mitä tapahtuu ja miten reagoin siihen, on hyväksyttävää ja osa elämäni kokemuksia.

Olen tuskaillut vieraassa maassa elämisen vaikeuksia. Rutiinit ovat menneet uusiksi, ja se luo stressiä. Pienistä asioista on tullut suuria. Mieheni sanoi, että ehkä on vaan opittava sietämään epävarmuutta. Se oli kyllä oikea kommentti oikeana hetkenä. Jos pystyy rauhoittumaan epävarmuudessa ja sietämään sitä, että asiat eivät ole hetkessä selviä, ei yhtäkkiä olekaan hätiä mitiä. Silloin jää hetkeksi tuleen makaamaan ja seurailee, miten hiki nousee pintaan.

Meillä oli kaksi suomalaista vaihto-opiskelijaa vieraana, kun he eivät olleet vielä löytäneet asuntoa Göteborgista. Asuntotilanne on kamala: kaupungissa on noin 50 000 opiskelijaa ja asuntoja opiskelijoille alle 10 000. Nuoret eivät voi muuttaa pois kotoaan ja monet opiskelijat pyörivät tuttujensa nurkissa. Asuntopolitiikan vuoksi asunnon omistajien on vaikea vuokrata asuntoaan. Taisimme olla aika onnekkaita saadessamme vuokralle pienen kolmihuoneisen talon järven rannalta. Suomalaiset tytöt löysimme Facebookin kautta. He majoittuivat meillä kolme yötä. Sitä ennen he olivat punkanneet kaverinsa huoneessa. He löysivät nyt asunnon vähän kauempaa keskustasta, mutta ilmeni että vuokranantaja oli huijari, hän nimittäin korotti vuokraa sopimuksen allekirjoittamisen hetkellä ja teki asumiselle hurjat ehdot. Toinen tytöistä opiskelee pitkiä ja vaativia päiviä lääketieteellisessä. Siihen lisättynä kodittomuuden huoli vieraassa maassa tuntuu kohtuuttomalta.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: