Göteborg

Heinäkuussa käväisin Göteborgissa allekirjoittamassa vuokrasopimuksen. Saavuin kaupunkiin mökkivaatteissa ja nuhjuisen repun kera, mutta sulauduin joukkoon oikein hyvin. Göteborgin rennon iloinen meininki oli vastassa jo lentokentällä, ja vaikutelma vahvistui saavuttuani kaupungin keskustaan. Drottningtorgetin penkillä makasi sammunut mies. Toisen penkin eteen oli viritelty rummut. Jollakin penkillä istui isä ja lapsi jäätelöä lipomassa ja ohi kulki nuori pari lastenvaunuja työnnellen. Kioskin vieressä iloinen mansikanmyyjämies kauppasi jättiläismäisiä mansikoita. Ostin puolisen litraa muhevia marjoja ja nautiskelin niitä samalla kun seurasin aurinkoisen kaupungin tohinoita. Tyytyväisyyden tunne ja hymy levisivät sitä mukaa kun mansikkarasia tyhjeni. Tykkäsin Göteborgista heti.

Nyt olen asunut kaupungissa melkein viikon. Huuman ja stressin täyteistä on ollut elämä. Vaihtovuosi Göteborgin yliopistossa on alkanut orientaatioviikon merkeissä. Tiedän jo kurssit, joille osallistun tulevana vuonna, ja esittelykierroksen ja muutaman harharetken ansiosta alan hahmottaa myös opiskelutilojemme koostumusta. Rakennuksessa on monta salia, studioita, harjoitteluluokkia, isot opetusluokat. Ja monta kerrosta. Päivittäinen jalkatreeni tulee hoidettua, kun kannan selloani ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta kaapista alimman kerroksen harjoitteluluokkaan ja takaisin ylös.

Yliopistoa mainostetaan kansainvälisyyden kehtona. Se oli pakko uskoa, kun kaikki uudet kansainväliset opiskelijat olivat koolla konserttitalolla. Vaihto-opiskelijoiden lisäksi ulkomailta on saapunut kandidaatti- ja maisteriopiskelijoita. Uudet musiikin ja näyttämötaiteiden opiskelijat ovat pääasiassa ruotsalaisia, ja ulkomailta tulleiden joukossa on opiskelijoita mm. Ranskasta, Hollannista, Portugalista, Algeriasta, Englannista, Espanjasta ja Norjasta.

Tunnen suurta tyytyväisyyttä siitä, että aikoinani opiskelin ruotsin kielen kunnolla. Ruotsalaiset osaavat englantia todella hyvin, joten ilman ruotsiakin pärjää. Tavoitteenani on kuitenkin, että puhun ruotsalaisille vain ruotsia. Hauskinta on, että oppimista tapahtuu joka päivä ja melkein huomaamatta. Kun kuuntelee keskusteluja bussissa tai kahvilassa. Kun käy esittelyluennoilla, joissa puhutaan vain ruotsia. Kun pyytää opettajia puhumaan englannin sijasta ruotsia, vaikka ei olisikaan varma että ymmärtää kaiken. Oli palkitsevaa, kun hoidin tapaamisen klassisen musiikin ohjelmavastaavan kanssa kokonaan ruotsiksi. Ja kun aamulla tapasin bussipysäkillä miehen, joka alkoi jutella minulle ruotsiksi, ja keskustelumme jatkui koko matkan ajan.

Musiikin ja näyttämötaiteen akatemialla ei ole englanninkielistä vaihto-ohjelmaa, joten meidän oletetaan ymmmärtävän ruotsinkielistä opetusta. Onneksi yliopisto järjestää ruotsin kielen kursseja kansainvälisille opiskelijoille.

Viikon hauskin juttu on ollut kumisaapastanssi! Harjoittelimme uusien opiskelijoiden joukolla joka päivä afrikkalaista gumboot-tanssia, jonka esitimme muille opiskelijoille lukuvuoden aloittajaisissa. Kaksi naista henkilökunnasta on käynyt Afrikassa oppimassa kyseistä tanssilajia, ja he ovat taitavasti opettaneet sitä meille. Tanssimme oli oikea menestys!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: